On yllättävää, että rakkauden tähden minäkin valvon aamun saakka yrittäen tavoittaa minulle tärkeää henkilöä, vaikka tiedän että hän on jossain eikä välttämättä kuule puhelintaan. Soitan vaikka aavistelen hänen olevan jo nukkumassa, kun minä itse istun Kissan Minttu/maito-drinkkini kanssa keittiön pöydän ääressä, kuunnellen iskelmäradion yötä ja kellokin käy jo viittä aamusta. Selaan Matkahuollon sivuja ja toivon että olisi jo huominen, samalla mietin nukkuisinko koko päivän, ehkä iltaan asti ettei minun tarvitsisi odottaa. Viiden jälkeen kuitenkin olen saanut lasini tyhjäksi, suljen radion ja tietokoneen, pitäisikö minun vielä kerran soittaa? Mutta en soita. Hän kuitenkin luulisi että minulla on jokin hätänä, vaikka soittaisin kertoakseni miten paljon häntä kaipaan. Päätän mennä nukkumaan koska kello on ehtinyt minua edelle, varttia vaille kuusi ja nukahdan samantien.

Heräsin tunti sitten ja ulkona oli lähes yhtä hämärää kuin nukkumaan mennessä. Uusi vuosi meni niin ja näin, kuitenkin jokseenkin paremmin kuin vuosi sitten. Olen yhä elossa, onnellinen, minulla on ihana äiti ja rakastan lemmikkieläimiäni ylikaiken. Olen kypsynyt ja kannan vastuuni tekemisistäni, omasta elämästäni, minulla on oma ihana asunto jossa olen asunut pian kaksi vuotta. Olen avoin mahdollisuuksille, hieman toiveikas; hieman siksi että en toivo liikoja tai mahdottomuuksia, sillä tiedän mitä niistä seuraa silloin kun ne eivät toteudu.

Ja olen rakastunut! Huomenna on se päivä kun voin huoletta hymyillä joka päivä. En malttaisi odottaa, mutta mikäs kiire minulla nyt olisi? Pah, eipä mikään. 

Minä toivon että teidän  vuoden vaihteenne oli räiskyvä ja iloinen. Ja nyt puolestani toivotan kaikille erittäin hyvää ja kaunista uutta vuotta 2010!

- Drop