Miksi sitä niin usein kuvittelee että rakkaus tai rakastuminen olisi yksi maailman helpommista asioista? Tai eläminen ylipäätään?
Elämässä on valtavasti haasteita, jotka pitäisi saada suoritettua. Lapsena haasteena on oppia kävelemään ja puhumaan, oppia ymmärtämään mikä on oikein ja mikä väärin. Lapsena pitää oppia siivoamaan omat lelunsa pois, sitten pitääkin jo siivota oma huone ja oppia imuroimaan. Myöhemmin koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, pitää oppia katsomaan kelloa oikein. Pitää oppia ruotsia ja englantia, pitää oppia ymmärtämään miltä muista tuntuu. Pitää oppia käytöstavat.
Sitten nuorena pitää oppia tekemään ruokaa, ajamaan autoa, oppia se että menee ajoissa nukkumaan, oppia ettei tunneilta myöhästellä, tai ettei koulusta olla pois ilman lupaa. Pitää oppia miten ollaan parisuhteissa. Pitää oppia katsomaan mihin rahojaan käyttää, maksamaan laskuja, ja täyttämään kaikennäköisiä lomakkeita. Pitää oppia soittamaan asiallisia puheluita ja käyttäytymään kuin aikuiset.
Aikuisena pitää oppia hoitamaan lapsia, oppia asettamaan rajoja. Aikuisena pitää oppia suhtautumaan asioihin vakavasti, ottaa selvää arveluttavista asioista. Pitää oppia tuntemaan aviopuolisonsa ja oppia taipumaan tietyissä asioissa. Vanhuksena pitää oppia ettei kävely enää onnistu, pitää oppia luottamaan vanhusten hoitajaan. Pitää oppia ilmoittamaan tarpeistaan.
Elämässä on niin paljon ja kuitenkin niin älyttömän vähän. Minusta itsestäni tuntuu välillä, että elämäni valuisi hukkaan tai etten saa mitään aikaiseksi, vaikka todella yritän.
Tuntuu kuin en saisi tulevaisuuden kuvastani kiinni laisinkaan, vaikka haaveenani on oma perhe, avioituminen rakastamani miehen kanssa, lapset, eläimiä ja omakotitalo, sekä hyvä ja mukava työ. Toisaalta, haluaisin vain matkustella tai muuttaa ulkomaille. Haluaisin perustaa oman yrityksen, oppia tekemään tatuointeja sekä lävistyksiä. Haluaisin oppia valokuvaamaan kuin ammattilainen, oppia maalaamaan sävähdyttävästi ja ajatuksiaherättävästi, ihastuttamaan taidegallerioita kierteleviä ihmisiä. Haluaisin julkaista oman runokirjan tai ruveta kirjailijaksi. Haluaisin paljon kesyrottia, Afrikan harmaapapukaijan ja toisen isomman koiran.
Haluan todella yrittää saavuttaa tavoitteeni, joita juuri luettelin. Haluan nähdä pystynkö toteuttamaan ainakin osan haaveistani. Eihän sitä koko ikäänsä jaksa vain haaveilla ja unelmoida!
Minun olisi tarkoitus julkaista hamassa tulevaisuudessa runokirja, jota varten olen nyt kirjoittanut uusia ja koonnut aiemmpia runojani useamman vuoden ajan. Se olisi kunnianosoitus minua kannustavalle yläaste aikaiselle äidinkielen opettajalleni, sekä miehelle johon rakastuin juuri teini-iän kynnyksellä silmittömästi, josta loppujen lopuksi tuli minulle vain erittäin voimaa antava, kannustava isoveli-hahmo.
Kuitenkin omistaisin runokokoelmani lähes kokonaan avopuolisolleni, jota ilman en osaa kuvitella elämääni. Miehelle joka on minun sydämeni ruhjeet paikannut.
Haluaisin saada ihmiset huomaamaan miten paljon arjessa voi olla rakkautta ja sen että he voivat samaistua kirjoituksiini. Haluan liikuttaa ihmisiä, herättää heissä tunteita, tai tuoda ne takaisin ne tunteet jotka ovat ehkä päässeet jo unohtumaan.
Ehkä tavoitteeni ovat korkealla, mutta eiväthän ne täysin saavuttamattomissa ole. Elämä on elämistä varten ja haaveiden toteutumisestahan vastaa ihminen itse!
- Drop
